Kuohuviinivaunu ilta-auringossa juhlien jälkeen. Pihapiiriä valvoo aitan yläkaiteelta Lihava-Piksu (tai oikeastaan enää sen pää), josta löytyy monta, monta tarinaa. Koiran kynsisaksien testaaja (hei-hei varpaat ja sormet, nukke!), koiran noutoesine maalta, noutoesine vedestä, levänkasvatus-testausnukke, jne... Voi Lihava-Piksu-parka, on sulla ollut elämä!

Antonista tuli sitten ylioppilas, ja mitä mainioimmilla arvosanoilla. Olenpa ylpeä, kun ruotsinkielisessä koulussa käynyt poikani kirjoitti suomesta laudaturin! Ja tulihan semmoinen L matikastakin, mutta siihen ei kyllä ainakaan minun geeneilläni ole osaa eikä arpaa… Lisäksi englannista E, kaikki muut (svenska som modersmål, historia, yhteiskuntaoppi) C, upeaa Anton! 

Lakkiaispäivänä oli aurinkoista, mutta kovin tuulista. Meidän keväiset/kesäiset sukujuhlaperinteemme on ollut se, että vieraat ulos, oli ilma mikä vain. Niin nytkin, tai osa sai kyllä nauttia syömisensä sisällä. Kas kun 1/3 alakerrasta on yhä remontinkorjauksessa, ei tilaa vain ole. Onneksi ei satanut…

Oli niin mukava tavata juhlavissa merkeissä ihania vanhoja ystäviä ja toki myös sukulaisia. Markuksen perhe, Tompin perhe, aina yhtä auttavainen Pippi (KIITOS!), Anu, Tessa & Keiku kolmen tyttärensä kanssa, Antonin ”kumma-täti” Päiviä unohtamatta. Ja Johanna myös tiskasi, kiitos! Äitini Hilkka tapasi pitkästä aikaa Johannan anopin Pirkon, ja heillä riittikin juttua. Antonin (ja Annan) kavereita piipahteli niin, etten aina ollut varma kuka oli kuka. Ja seuraavana päivänä kävimme vastavierailulla Lindkoskella Alexanderin valmistujaisissa. Pojat ovat tavanneet ensi kerran pari kertaa viikossa kokoontuneessa leikkikoulussa 5-vuotiaina, ja yhä pitävät yhtä.

Aika kuluu niin älyttömän nopeasti, että ei perässä pysy. Keiku siitä muistuttikin toteamalla, että kun he Tessan kanssa noutivat meiltä ensimmäisen koiransa, Olvi-landseerin, oli hän samanikäinen kuin Anton nyt, 19 v. Ja Tessa oli lukion toisella. Anu taas haki Alpo-landseerinsa, kun hän oli vasta 16-vuotias. Ja nyt ovat he kaikki ”lähes vakaassa keski-iässä”. Ei voi olla totta!!!

Meidän pikkupiltit, Anton ja Anna ovat molemmat jo täysi-ikäisiä. Anton menee inttiin Dragsvikiin heinäkuussa, Anna sai ajokortin toukokuussa. Eipä heitä paljon kotona näy, joten olemme Johanin kanssa totutelleet eloon kahdestaan. Onneksi löytyy yhteisiä harrastuksia ja puhumistakin.

En kai vielä ole maininnut, että Rinkeli teki (sunnuntaina 23. toukokuuta) sitten sen kuvankauniin tammavarsan Joihurista, kuten tilaus oli   Sattui vielä niin, että Johan ei ollut kotona h-hetkellä ja jouduimme Annan kanssa ihan itse hoitamaan varsomisen. Vaan osasihan Rinkeli asiansa, tällä kertaa jälkeisetkin tuli ihan itsestään, ilman hormonipiikkiä. Varsa on suloinen otus, ja taas aivan erilainen kuin viimevuotinen. Tämä on luonteeltaan hyvin avoin ja utelias, aivan erilainen kuin viimekesän vieskeriläinen tamma. Mutta viimekesäinen oli kyllä vähintään yhtä kaunis, Rinkeli tekee NIIN kauniita varsoja, että ihan ihmetyttää.

Sinkun oripoika (s. 11.5.) on selvästi ujompi mutta itsepäisempi – mietinkin, että isäori Villiari on ehkä ihan tietystä syystä saanut nimensä… Oripojan nimeksi (Villiari – R.R. Sinkku) tuli sitten Sinkkari. Sinkku uusitaan Liisingillä, siitä yhdistelmästä on meillä ennestään tamma Tosikiva (ee. Kivan-Käärö, eee. Kuvan-Kiva, jonka isä Eri-Kuva), joka on kyllä nimensä mukaisesti TOSI kiva! Upeat liikkeet, kokoa ja voimaa löytyy, ajokin sujuu hienosti. Nyt se on kesälaitumella Terttu-lämppärin kanssa – lycka till aitojen hoitoon, Päivi! Kivan isäoriista on mm. sellaiset nimet kuin Tuokkolan Touho, Lars, Liiman, Köppinen, Liinan Linkki – jälkeläisnäyttöä on, eikä Sinkunkaan sukutaulu mitään huttua ole, joten toivossa eletään…

Tuolle Rinkelin tammavarsalle pitäisi vielä nimi keksiä, mutta on se niin vaikeaa! Ehdotuksia otetaan vastaan, mutta mainittakoon että Joihuriina on jo varattu. Sehän olisi ollut omiaan, kun isä on Joihuri, emä Riinan Muisto. Ja jos taas laitamme Joiriina, on se vähän kuin Riina olisi ollut juoppo: Joi Riina… Keksikää joku hyvä nimi! Punarautias, otsassa pyrstötähti, ei sitten ollutkaan liinaharja, vaan punaista pukkaa harjaan. Joku nimi kaunokaiselle olisi siis tilauksessa. Isäori Joihuri on mainittu usein Suomen kauneimmaksi kylmäveriseksi, ja niin se totisesti onkin. Lapsi on vähintään yhtä hieno, kuten on emänsäkin. Eli niillä mennään, hyviä ehdotuksia vastaanotetaan!