Yleensä näihin aikoihin, noin 6-viikkoisina olemme ottaneet pennuista poseerauskuvat. On sitten kiva katsoa, kun koirat ovat aikuisia, että mitä kenestäkin tuli. Nyt pari jännitti vähän tilannetta, ja ovat vähän köyryssä, mutta kyllähän nuo muuten melko mukavilta näyttävät. Päistä voi tulla jotain jännää, vanhemmilla kun ne ovat sanoisiko "keskenään hieman erilaiset"... :-)

Edellisestä pentueesta on nyt yli kaksi vuotta, mutta nyt ollaan taas h-hetken äärellä :-)

Tulipa mieleeni aika joskus 90-luvun alussa, kun oli sama tilanne. Joku koira, nyt en muista oliko lansu vai Johanin bernhardi, alkoi synnyttää päiväsaikaan (fiksuja semmoiset koirat! Päivällä on parempi synnyttää kuin yöllä, ainakin omistajan näkökulmasta.). Anna tai Anton oli ihan vauva, eli imetin lasta vielä. Koira alkoi synnyttää, olin yksin kotona. Ovelle koputettiin ja siellä oli likakaivon tyhjentäjä, joka kyseli ohjeita mihin mennä ja mikä kaivo on tarkoitus tyhjentää. Ei siinä mitään, mutta kun se kaivo sattui olemaan talon takana paikassa, jossa sen ympärillä oli koiratarha jossa taas oli kaksi lansua. Ei uskaltanut hän sinne yksin mennä. Yhtään en tiedä, kuinka selvitin tuon dilemman, eli samanaikaisesti imetin/hoidin vauvaa, siirsin koiria ja synnytin pentuja yksin. Niin sitä nuorena jaksaa :-)  Tarkemmin ajatellen, vauvan on täytynyt olla Anton, sillä muutenhan minulla olisi ollut vielä taaperokin siinä hoidettavana. Ehkä olikin, siitäkin selvittin!

Pentuset, ihanat lansulapsoset täyttivät kuusi viikkoa torstaina. Käpsy-äiti alkaa olla jo vähän kyllästynyt, mutta antaa toisinaan pentujen vielä imeä. Äitienpäivänä, sunnuntaina, ei kellään ollut asiaa sen nisille, kunnon äiti! Maanantai-iltana sen sijaan pennut saivat suorittaa tyhjennyksen.

Anna & Anton olivat viikonlopun kotona – pitkästä aikaa yhtä aikaa, ihanaa! Ja Anna leipoi (jälleen kerran) Maailman Herkullisimman Kakun - nam! Otimme sitten sunnuntaina Annan kanssa poseerauskuvat lapsista. Oma silmä oli jo ennenkin sanonut, että joukossa on yksi matalaraajaisempi tapaus, kuvista sen viimeistään näkee. Pikkuisen on nöffinsorttinen, mutta on se niin söpö! Ei kaikkien tarvitsekaan olla potentiaalisia näyttelykoiria, sillä kaikki ovat toivon mukaan kuitenkin ennen kaikkea mukavia perhekoiria, joku pärjää näyttelyssä ehkä sitten jos pärjää, pakko ei ole edes osallistua.  

Tässä ekat poseerauskuvat (ikää siis 6vko 3 pv)

Poika1 - Dog1

Poika2 - Dog2

Poika3 - Dog3

Tyttö1 - Bitch1

Tyttö2 - Bitch2

 

Olin itse Haminassa la + su, kuvasin ryhmäkilpailut ja tapasin myös Ollin & Jonnan siellä lauantaina. Otettiin Ollista "tykkikuvia", kun oli niin mainio tausta :)

Olli ja suuren suuri tykki, Haminassa siis.

Siippani Johan taas oli Tuomarinkartanossa ja tuo mukava mies toi lansulapsille viisi ikiomaa lelua tuliaisiksi. Jestas, että oli lapsilla lystiä illalla, kun riekkuivat uusien lelujensa kanssa! Ja sittenpä on jokaisella oma tuttu lelu, jonka saa mukaansa uuteen kotiin (jos lelut siis ovat ehjiä enää parin viikon päästä).

Ihania uusia leluja lapsilla!

Pentuset uudessa tarhassaan, näköjään mökki kelpaa. Tuo lentoboxi on muuten Salmelan Jukan peruja, hän toi sillä jonkun bernhardin noin 20 v. sitten, eikä boxi silloin mahtunut koiran lisäksi hänen autonsa kyytiin. Haimme sitten boxin pois kuleksimasta huolintaliikkeen varastosta. Hyvin toimii pentumökkinä.

Jouduimme rakentamaan pennuille oman tarhan, kas kun tiistaina tuli Dharma-bernhard synnytyslomalle. Dharman Krisse-emäntä on kovin kiireinen tähän aikaan vuodesta, kun hän kiitää tallilta toiselle tekemässä kiimakontrolleja, siemennyksiä ja ultrauksia, joten koiranpentujen hoito olisi hankalaa. Ja kun Dharma ei ole aikaisemmista yrityksistä tullut kantavaksi sopivampaan aikaan, päätyi Krisse luottamaan homman meille. Olemme iloisia ja ylpeitä pestistä ja toivomme olevamme luottamuksen arvoisia! Ja Dharma on tottunut olemaan meillä, se on ennenkin viettänyt lomiaan täällä, joten paikat ja ihmiset ovat sille tuttuja. Ja se on muutenkin niin rauhallinen ja sopeutuvainen koira, että uskoisin kaiken sujuvan ihan hyvin. Mutta jestas, että se on ISO! Siis Dharma kun muutenkin on hyvin kookas narttu, ja nyt kun sillä on vielä noin kymmenen päivää jäljellä synnytykseen, on se suorastaan valtava. Ja kymmenen päivää aikaa levitä vielä lisää... Jopa Johan oli sitä mieltä, että eihän koiran tarvitsisi ihan noin suuri olla (on raukka tottunut vain lansuihin viime aikoina, sillä oma Otto-bernharduros on pikkuisen pieni...), mutta yhtä kaikki Dharma on aika liikkis! Se kuorsaa ja kuolaa, on hellyydenkipeä, ihana otus! Meillä on onneksi tässä hirsitalossa viileää sisällä, joten kuumimpaan aikaan päivällä Dharma on mielellään sisällä. Krisse väitti, että se tahtoisi ehkä jäädä yöksi ulos, ja tokihan annoimme sille tilaisuuden. Vartin jälkeen se seisoi ulko-ovella ja haukkui, aiotteko ihan oikeasti jättää minut tänne?! Pääsi se keittiöön, ja pian alkoi kuulua kuorsaus...zzzzzzzz-Krooh---zzzz---Puuuuh....

Tukalat on oltavat ison massun kanssa, onneksi sisällä on viileää...