Oikein kelpo määrä landseereita oli ilmoitettu Orimattilan erikoisnäyttelyyn, 53 koiraa joista poissa oli vain kaksi. Nähtiin varmaankin ennätysmäärä kasvattajaluokkia (5) ja vielä kaksi jälkeläisluokkaa, wau! Pentuja oli sen sijaan vain yksi. Tuomarina tänä vuonna toimi Juha Putkonen, joka teki hyvää työtä – laatuarvosteluissa oli käytössä koko skaala ja arvostelulaput olivat täynnä tekstiä; asiaan paneuduttiin kunnolla, mikä on aina iloinen asia.

Noin yleisenä huomiona minä ihmettelen koiriemme värejä ja jonkin verran moitin myös pientä kokoa. Mutta nyt vain väreistä: vai onko se vain tämä vuodenaika, eli koirat pudottavat turkkinsa ja ns. "piilonokisuus" tulee esiin? Enpä tiedä, mutta kokonaismäärästä vain kovin harvalla oli todella puhdas valkea pohjaväri. Väri on tietysti vain yksi asia muiden joukossa "eikä se koira värillään liiku". Tavallaan on ihan sama vaikka koira olisi vihreä – rotutyyppi erottuisi silti jos on erottuakseen. Ja itse olen minäkin ensimmäisten joukossa ollut sanomassa, että jos nyt ne mustat läntit eivät niin kohdillaan ole tai joku on vähän nokinen, niin eihän se haittaa jos koira muuten on terverakenteinen ja oikeantyyppinen. Mutta siinä taitaa käydä pian kuten on käynyt landseereiden hampaiden kanssa: Nooh, vähän on epätasainen purenta ja ovathan ne hampaat aika pienet, mutta kun tämä koira muuten... Ja kas, kovin monella on nykyään hammas- ja purentaongelmia. Ja kovin moni koiristamme on nykyään nokinen, puhdasta valkeaa pohjaväriä on tosi harvalla.

Nokisuus on jalostuksellisesti hankala, siitä ei meinaa eroon päästä. Ensimmäinen ikioma koirani (s. 1983) oli nokinen, se oli perinyt sen isältään joka myös oli nokinen, emän valkea taas oli hyvin puhdas. 1990-luvun alussa Hollannista tuomani koirat olivat puhtaanvärisiä, mutta niistä on nykykoirissani jäljellä enää ripaus ja nokisuus näkyy olevan se vallitsevampi piirre tässä värigenetiikassa (jossa minä olen muuten täysin surkea, en ole jaksanut enää opiskella).

Tällaisia johtopäätöksiä minä olen vetänyt nokisuudesta:

– jos landseerin valkea pohjaväri on putipuhdas, on valkea ennemmin kellertävän valkea ja turkki on muutenkin tiheämpää, paksumpaa, pohjavilla on runsaampaa. Musta ja valkea ovat "yhtä paksuja", koristekarvat ovat yleensä runsaat, joskus musta osuus voi pennulla/nuorella koiralla olla jopa ruskehtavaa, "vanha" turkki voi auringon polttamana myös saada ruskean säväyksen karvan kärkiin

– jos landseerin valkea pohjaväri on nokinen tai siihen taipuvainen, on valkea "vitivalkeaa", turkki on ohuempaa, "lasimaisempaa", musta osa turkista on usein runsaampaa kuin valkea; raajojen koristekarvat eivät ole niin runsaat; jos taas ovat, ne ovat toooodella pitkät mutta ohuet

Karvan laatu taas – siinä on eroja, jotka eivät välttämättä ole yhteydessä väritykseen, vaikka edellä siitäkin vihjasin. Suomeen 1980-luvulla DDR:stä tulleilla sisaruksilla oli suhteellisen puhdas väri, mutta karvan laatu oli lyhyttä. Ja tuo lyhyys on yhä keskuudessamme. Todella oikeanlaatuinen karvapeite landseerilla tulee vastaan kovin harvoin. Nyt on pakko kehua yhtä omaani, tuontiuroksellani Einsteinilla on juuri oikeanlaatuinen karva, jollaista en oikeastaan sitä ennen ole kellään tavannut. Olavilla (Olaf T.A.) oli aika lähelle, mutta ei aivan yhtä hyvä. Ja molemmilla oli/on myös puhdas valkoinen pohjaväri ilman pilkkuja. Onnellinen sattuma – kai?!

Tämä ei todellakaan ole mitään umpifaktatietoa karvoista ja turkeista, saatan olla täysin väärässä. Ovatpahan vain mietelmiäni siitä, mitä olen reilun 30 vuoden aikana nähnyt. Näistä turkkiasioista olisi todella kiva kuulla muidenkin kokemuksia, laittakaa ihmeessä kommentteja, sillä nämä ovat mielenkiintoisia asioita!

Ja tässä tämän päivän erkkarin voittajat, tai siis neljä parasta per sukupuoli:

PU-1 VSP Raigomillin Öinen Vesipeto                                PU-2 Washakie Wene Ohoi

 

PU-3 sert > MVA Achaz Bion us Arsnouphis          PU-4 Raigomillin Exodus

 

PN-1 ROP ROP-vet Haapaniemen Faia                                  PN-2 Haapaniemen Gorgot

 

PN-3 sert > MVA Wuoriluodon Bigsurprise Agnetha           PN-4 Wesitassun Cievä Cecilia

 

Onnittelut kaikille voittajille ja niiden kasvattajille! Upea päivä veteraaneille, ja monta lupaavaa nuorta koiraa ilahdutti mieltä. Nähdään ensi vuonna Kuopiossa!