Lansulasten isoäiti Ronja (W. Walkea Noita) on meillä talvilomalla. Ronjan perhe lähti Lappiin viikoksi ja koiralle tarvittiin lomakoti. Mikäs oli sellaista tarjotessa, Noita-Ronja tuntee paikat ja on kuin kotonaan, koska sehän ON ikään kuin kotonaan!

Ronjan tullessa piti kyllä vähän viritellä ensin. Alakerran remontti on (ihme juttu!) yhä kesken, joten huoneita ei ole yllin kyllin, ja pakko oli saada jotkut koirat samaan tilaan. Sealyhamit Paa ja Pöö ovat tietysti poissa laskuista, nehän eivät ole maailman sosiaalisimpia koiria. Käpsyllä on pennut, ja se siis on auttamatta poissa kuvioista. Jäljelle jää Pepi.

Pepi-karvabasset osaa halutessaan olla tosi hankala ja onhan siitä taas mennyt aikaa, kun nämä kaksi narttua tapasivat toisensa. Vain muutaman kerran kai syksyn 2009 jälkeen, mutta ainakin ennen rouvat olivat ylimmät ystävykset. Pepi hoiteli Ronjan pentuja kuin omiaan ja yhdessä ne saattelivat pesueen maailmalle. Joten luotin siihen, että kaikki sujuu.

Niin sujuikin. Perjantaina kun Ronja tuli, laitoin sen yksin keittiöön. Päästin Pepin sinne jonkun ajan päästä, aluksi seurasi murrausta ja pörhistelyä puolin ja toisin. Päätimme, että anti olla, siellähän setvivät keskenään. Ja eipä aikaakaan, kun alakerrasta kuului jyminää ja töminää kun rouvat kisailivat. Nyt ne ovat päivisin keskenään ulkona, ruokailukin sujuu sulassa sovussa. Totta puhuen Ronja on kevyellä dieetillä, siltä näet poistettiin kohtu viime syksynä ja sehän tunnetusti helposti aiheuttaa "rehunkäytön optimalisointia".

Ronja-mummi ja Käpsy moikkailevat toisiaan vain matkan päästä, en viitsi ottaa riskejä. Olen muutenkin nyt yliherkkä kaikelle, kun kauan kaivatut pennut vihdoin ovat syntyneet. Mitä vain voi tapahtua, itävä tauti voi ilmetä, uusi tarttua...

Pennut ovat lihavia, hyvinvoivia ja kaikin puolin tyytyväisiä. Olen vain ihan joskus kuullut niistä kenenkään huutavan, ja pian ne ovat jo pariviikkoisia. Eli ruoka- ja siivoushuolto pelaa, hyvä Käpä!

Käpsyllä oli aluksi vähän vaikeuksia, se kun ei olisi tahtonut pitää allaan paksuja vällyjä, joita taas minä pennuilla tahdon pitää. Nyt tuo fiksu äitikoira on tajunnut, että pennut voivat kölliä vällyjen päällä, se itse voi siirtyä toiselle puolelle jossa ihan luvan kanssa saa maata kylmällä kaakelilla jos tahtoo (peitto pitää tietysti raapia pois alta).

Tähän asti on kaikki hyvin, pidän peukkuja että niin menee jatkossakin. On kyllä hienoa, että on tämmöinen sopiva, viiden pennun pentue – se on niin paljon helpompaa. Kaikille riittää taatusti maitoa, jokaiselle on oma tissi aina kun tekee ruokaa mieli, emä pysyy paremmassa kunnossa, myöhemmin on vähemmän työtä siivouksessa ja pennut saa ehkä kaikki jopa myytyä ennen luovutusikää. Ja jos ei saa, on niitä myymättömiä sitten ainakin vähemmän...

Ronja-mummi on talvilomalla meillä viikon ajan.

Grandmother "Ronja" (W.Walkea Noita) is staying by us for a week.