Aioin aluksi vastata edelliseen päivitykseeni saamiini kommentteihin ihan sille varatussa kommenttilaatikossa, mutta tekstiä tuntui tulevan niin paljon, että totesin olevan parempi laittaa se suoraan tänne.

Eli vastauksena värikeskusteluun:

Minä olen yhä sitä mieltä, että väri on lopulta jokseenkin toisarvoinen seikka. Aiempi vertaus vihreästä koirasta selittänee, mitä tarkoitan.

Tahdon myös tuoda esiin, että en kirjoituksessani moittinut jotain tiettyä erikoisnäyttelyssä näkemääni koiraa/koiria, vaan ihan aidosti olen huolissani siitä, mihin rotumme jotkut ominaisuudet ovat menossa. Ja jos joku luulee, että minkä tahansa PU/PN-luokassa (niistä näet laitoin kuvat ja joidenkin mielestä se on provokatiivista ja kritiikki koski niitä; no ei!) sijoittuneen koiran väri minua häiritsi, niin siinähän luulevat! Joukossa oli upeita koiria, joiden liikkeistä sopii ottaa mallia muidenkin. Minusta terveet liikkeet ovat paljon tärkeämpi asia kuin putipuhdas valkea pohjaväri tai sopivasti asettuneet läiskät.

Kun nyt yritän ymmärtää edelliseen päivitykseeni tulleita kommentteja, muistutan itseänikin rotumääritelmästä:

"Pohjaväri on puhtaan valkoinen, jossa epäsäännöllisen muotoisia mustia läiskiä rungossa ja lanneosassa. Kaula, eturinta, vatsa, raajat ja häntä ovat valkoisia. Pää on musta. Luonteenomaista on valkea kuono-osa, ja valkea, symmetrinen, ei liian leveä läpikulkeva otsapiirto. Epäpuhdas valkea ei ole virhe, mutta ei toivottava." (- - -) "VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen."

Sano nyt sitten siitä! Yhtä epämääräinen on tämä kohta rotumääritelmästä kuin on kohta luonteesta ja käyttäytymisestä (siis mistä!? – kas vain, eihän niistä puhuta rotumääritelmässä yhtään mitään!) tai päästä (yhtä ympäripyöreätä ja ylimalkaista!).

Rotumääritelmän puutteista on keskusteltu kansainvälisissä landseer-tapaamisissa Dortmundissa jo useana vuonna. Mitään ei ole saatu aikaan, sillä rodulla on kaksi kotimaata eikä kumpikaan ole vakavissaan lähtenyt ajamaan asiaa. Ja vaikka toinen jotain yrittäisi, toinen taatusti sabotoisi yrityksen. Suomen ja hyvin monen muun maan landseeryhdistykset tahtoisivat rotumääritelmään tarkennuksia ainakin 1) rodun alkuperän 2) käyttötarkoituksen 3) luonteen/käyttäytymisen 4) pään 5) värityksen ja 6) virheiden/hylkäävien virheiden osalta. Ehkäpä nämä toteutuvat joskus.

Mutta takaisin väreihin. Kasvattajana ja myös tuomarina yritän arvioida koiran kokonaisuutta. Minulla on itselläni ollut/on omistuksessani peräti kolme urosta, joilla on ollut ns. mantteli, eli lähes kokonaan musta selkä. Tämähän ei ole rotumääritelmän mukaista, sillä niillä on vain yksi "epäsäännöllisen muotoinen läiskä". On minulla vääränvärinen narttukin, sen runko on kokonaan valkoinen (vaikkakin nokinen) ilman läiskiä. Sekään ei ole rotumääritelmän mukaista. Jos asuisin eräässä toisessa maassa, ja tahtoisin käyttää tällaisia koiria siitokseen, ei se onnistuisi. Syynä olisi (ainakin):

1) "Musta väri menee kyynärpään alle" - HYLÄTTY!

2) "Mustaa väriä ei ole lanneosassa" - HYLÄTTY!

3) "Rungossa ei ole lainkaan merkkejä" - HYLÄTTY!

4) "Selässä on yhtenäinen musta väri" - HYLÄTTY!

5) "Musta väri menee kintereeseen asti" - HYLÄTTY

6) "Päässä ei ole symmetristä/läpi menevää piirtoa" - HYLÄTTY

Tai jotain muuta toisarvoista. Se, että koira näyttää landseerilta ei kaikille ole se tärkein seikka. Väri voi olla joskus paljon tärkeämpi...

Miettikää nyt itse: Jos meilläkin siitokseen käytettävät koirat karsittaisiin VÄRIN perusteella, montako mahtaisi jäädä jäljelle? Esimerkiksi minulle ei yhtään; yhdellä on mantteli, yksi on valkorunkoinen (ei sillä kyllä enää ole kohtuakaan) ja yksi on nokinen ja naamakin ihan liian tumma.

Kommenteissa joku kirjoitti, että "Tuskin yhtäkään täysin rotumääritelmän mukaista löytyy, tai tulee koskaan löytymäänkään".  Aloituksessa (jossa siis kommentteja pyysin) puhuin väreistä, joten niiden suhteen olen eri mieltä: olen nähnyt monen monta täysin ideaaliväristä landseeria. Ihannevärisellä tarkoitan koiraa, jolla on puhtaanvalkoinen pohjaväri, musta pää jossa symmetrinen niskaan asti (tai jopa läpi – wau!) ulottuva pläsi ja valkoinen kuono-osa, täysi huuli- ja kirsupigmentti, lisäksi rungossa on selän paikkeilla musta "satula" ja kaiken kruunaa lantion/hännän juuren paikkeille sijoittuva musta läntti. Oijoi miten hieno koira! Jos tuommoinen ideaalivärinen koira sattuukin olemaan linnunluinen, lyhyellä askeleella liikkuva puikkonokkainen ja lyhytturkkinen yksilö, ei se joitain kasvattajia tai tuomareita haittaa yhtään, sillä sehän on täydellisen värinen!